Sign In
Terapia-alueet & Tuotteet

Glaukooma

Glaukooma on hankala sairaus, koska se kehittyy yleensä hitaasti useiden vuosien aikana ilman oireita. Alussa ei ehkä edes havaitse, että mikään olisi vialla, koska sairaus alkaa usein huomaamattomilla vaurioilla näkökentän ulkoreunoilla – tämä on tavallista yleisimmässä glaukoomamuodossa eli avokulmaglaukoomassa.  Kun oireita havaitsee, glaukooma on jo edennyt melko pitkälle, ja näkö on jo osittain heikentynyt.  Jos näin käy, tulee ottaa pikaisesti yhteyttä silmälääkäriin, koska tila voi johtaa sokeuteen.


Vaikka glaukooma usein vaikuttaa molempiin silmiin, se ei välttämättä vaikuta niihin samalla tavalla. Parempi silmä voi korvata toisen vähän aikaa, jos toisessa silmässä esiintyy näkökenttävaurioita.

Mikä on..

Glaukooma on maailman yleisin syy palautumattomaan näönmenetykseen. Se vaurioittaa näköhermoa, joka yhdistää silmän aivoihin (silmän takaosa). Vaurio esiintyy usein silloin, kun silmänpaine on liian korkea. Kohonnut silmänpaine onkin glaukooman tärkein riskitekijä. Silmäpaine kohoaa, kun kammionesteen ulosvirtaus on heikentynyt (kammioneste täyttää sarveiskalvon ja linssin välisen tilan ja ylläpitää normaalia silmänpainetta). Erilaisia glaukoomatyyppejä on yli 50.

Glaukooman riskitekijöitä ovat:

  • Korkea silmänpaine: paine silmissä kasvaa, koska kammionesteen ulosvirtaus, joka ylläpitää normaalia silmänpainetta, on jostain syystä heikentynyt.

    Silmänpaine voi vaihdella tunneittain, päivittäin tai viikoittain monista eri syistä. Tilastollisesti normaali silmänpaine vaihtelee 10 ja 21 mmHg:n välillä (mmHg = elohopemillimetri, asteikko jolla mitataan silmänpainetta). Vähän noussut silmäpaine (22-30 mmHg) ei välttämättä aiheuta haittaa näkökentälle. Mutta jos paine on yli 30 mmHg, glaukoomariski on 40-kertainen. Yleensä: mitä korkeampi silmänpaine, sitä suurempi riski se on näköhermolle. Kuitenkin joidenkin glaukoomapotilaiden silmänpaine on alle 21 mmHg. Toisin sanoen hermokudoksen paineensieto on myös yksilöllistä.
  • Sukurasite: Jos perheessä esiintyy glaukoomaa, todennäköisyys saada glaukooma on 3-9- kertainen

  • Ns. hilseilyoireyhtymä (eksfoliaatio-oireyhtymä), joka on yleinen Pohjoismaissa (linssin pinnassa olevia harmaita kertymiä, jotka silmälääkäri voi todeta mikroskoopilla)

  • Likinäköisyys (myopia): jos likinäköisyys on yli 3 diopteria, glaukooman riski on kaksin-kolminkertainen

  • Rotu: afrikkalaista tai afrokaribialaista syntyperää olevilla todennäköisyys sairastua glaukoomaan on 5-6-kertainen verrattuna valkoihoisiin

  • Eräät muut sairaudet: diabetes, ateroskleroosi (valtimoiden kovettuminen) ja korkea verenpaine voivat heikentää silmän verenkiertoa ja myötävaikuttaa glaukooman syntyyn

Diagnoosi

On hyvä mennä silmälääkärin vastaanotolle:

  • viimeistään 40-vuotiaana

  • ikävuosien 40 ja 60 välillä joka 5. vuosi

  • yli 60-vuotiaana joka 2. tai 3. vuosi

Glaukooman havaitsemiseksi lääkäri tutkii silmät erikoismikroskoopilla ns. rakovalolampulla, jossa on suurennuslasi ja kolmiulotteinen näkymä silmän rakenteeseen. Kun sitä käytetään erityislinssien kanssa, voidaan nähdä silmän takaosaan, jossa näköhermo sijaitsee (kun henkilöllä on glaukooma, tällä alueella voidaan nähdä tiettyjä muutoksia).


Silmälääkäri mittaa myös silmänpaineen ja sarveiskalvon paksuuden, koska nämä voivat vaikuttaa silmänpaineen lukemaan. Hän tarkistaa myös kulman, jossa iiris kohtaa sarveiskalvon. Lisäksi silmälääkäri voi teettää näkökenttätutkimuksen.

Jos diagnoosi on glaukooma, aloitetaan yleensä hoito silmänpaineen laskemiseksi.


Jos paine on korkea, mutta glaukoomasta ei ole merkkejä, tilannetta voidaan seurata ilman hoitoa tai aloittamalla ennaltaehkäisevä hoito. Joka tapauksessa silmälääkäri tekee päätöksen hoidosta yksilöllisesti kullekin potilaalle.

Hoito

Hoito perustuu silmänpaineen laskemiseen. Tavoitteena on hidastaa taudin etenemistä. Valitettavasti jo menetettyä näköä ei voida palauttaa. Hoitovaihtoehdot ovat yleensä tässä järjestyksessä:

  1. lääkkeet (silmätipat)

  2. laser

  3. leikkaus

Glaukooman lääkehoito kestää yleensä koko loppuelämän ajan. Pitkäaikaisessa lääkehoidossa kannattaa harkita säilytysaineettomia silmätippoja lääkkeen siedettävyyden varmistamiseksi. Lääkehoito joko hidastaa kammionesteen muodostusta (esim. beetasalpaajat) tai lisää kammionesteen ulosvirtausta (esim. prostaglandiinit). On tärkeää käyttää lääkärin määräämää lääkettä ohjeen mukaisesti.


Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa kammiokulman laserkäsittely, jonka tavoitteena on parantaa kammionesteen ulosvirtausta, jotta painetta saadaan laskettua - ainakin muutamaksi vuodeksi. Jos glaukooma etenee lääke- tai laserhoidosta huolimatta, voidaan käyttää leikkaushoitoa.


Yleisin glaukooman hoidossa käytetty leikkausmuoto on nk. trabekulektomia. Tällä toimenpiteellä helpotetaan silmän sisäistä painetta poistamalla osa silmän trabekkelikudoksesta  ja sen viereisistä rakenteista. Toimenpide mahdollistaa kammionesteen ulosvirtauksen silmästä sidekalvon alle, josta neste imeytyy verenkiertoon.​